29 ranskalaista päivää

Kaksi elintarvikealan opiskelijaa Kouvolasta työharjoittelumatkalla Le Havressa.

lauantai 15. lokakuuta 2022

Viimeinen työpäivä ja seikkailu Pariisiin.

Viimeinen työpäivä ei juuri eronnut, edellisistä. Lähdettiin puoli viiden jälkeen tallustelemaan kohti Cotya, ja otettiin matkanvarrella vielä muutama turistikuva kaupungintalon aukiolla. Vuonna 1958 valmistunut kaupungintalo on, kuten kaikki muukin keskustan alueella, Auguste Perretin suunnittelema ja nykyisin UNESCOn maailmanperintökohde.



Kaupungintalon puistossa on hienoja vesielementtejä, joista vain yhteen meinattiin kerran kaatua kun ei aamuhämärässä muistettu että edessä on vesieste.

Kolmannessa salossa on EUn lippu, ei vaan näy aamuhämärissä. Vasemmalla oleva torni kuuluu myös kaupungintaloon.

Töissä oli perushommat, esimerkiksi eclairin täyttöä ja Saint Honore -leivoksis. Jälkimmäisiä ei hetkeen olla tehty, niin jotenkin sopivaa että viimeisenä päivänä tehtiin leipureiden suojelupyhimyksen nimikkoleivoksia.
Siitä on yksittäinen leivosversio ja isommalle porukalle kakkumalli. Täytetyt tuulihattupallot kastetaan karamelliin, joka on aivan h*n kuumaa tietenkin, mutta selvittiin tällä kertaa yhdellä tippuneella pallolla ja vahingoittuneella sormen päällä.


Erona normipäivään oli että yhteistyökoulun opettaja Violaine kävi moikkaamassa meitä vielä viimeisen kerran. Kielimuurin takia oli aivan huippua että kaupungissa oli joku jolta kysyä asioita, Violaine oli saapumisiltana vastassa bussiasemalla, tuli ekana työpäivänä mukaan hoitamaan esittelyt ja asioista sopimiset, sekä auttoi lääkäriin pääsyssä kun Mekulla oli korvaongelma.  Violaine myös neuvoi lähikaupunkeihin matkustamisessa ja tiedoitti minä päivänä oli kuljettajien lakko ja muutoksia julkisten kulkuvälineiden aikatauluissa. 

Kun viimeiset paperit oli allekirjoitettu, palattiin vielä keittiöön kuorruttamaan pari kakkua ja tekemään mansikkatorttu. Lähtiessä annettiin työkavereille pieni kiitos, kahvia ja suklaata siitä hyvästä että olivat kärsivällisiä meidän kanssa. 


Keittiön puolellakaan ei montaa englanninkielen taitoista ollut, mutta elekielellä pärjättiin ja neljän viikon aikana ujoimmatkin uskalsi sanoa meille ainakin huomenta.

Lounasruokakokki Kadiatou ja kondiittori Jeremie eivät puhu englantia ollenkaan, mutta heidän kanssa taidettiin tutustua parhaiten. Toinen lounaskokki Raul ja tiskari Amina, jotka molemmat ovat lähtöisin Nigeriasta, kuuluivat englanninkielen taitoisten parempaan päähän. Harmi että kummankin työvuoro alkoo usein samoihin aikoihin kun meillä jo loppui. Lisäksi keittiössä hääräsi pari muutakin tyyppiä, mutta tässä nousee taas kielimuuri ja valitettavasti nimistä ei ole varmuutta 😄 

Työhommat paketissa ja siitä sitten omaisuuskin, ja matka Pariisiin alkoi. Bussiliput oli ostettu etukäteen ja löydettiin oikeaan autoon, paitsi ettei se mennyt minne sen piti. Pariisiin kyllä päästiin mutta eri paikkaan mikä luki lipussa. Eihän siinä, onneksi on Google Maps ja hyvä julkinen liikenne, mutta kahden valtavan matkalaukun kanssa oli hermojen menetys pari kertaa lähellä. Toinen takaisku oli lähijuna joka ei pysähtynyt siinä missä meidän ois ollut helpoin jäädä pois, vaan piti käydä vaihtamassa pidemmällä toiseen junaan ja tulla takaisin. Tietenkin koko illan satoi vettä, ja pimeässä märässä illassa oli oikein kiva tihrustaa että mikäs talo se olikaan, kun vihdoin löydettiin oikealle kadulle. Perille väliaikaiskämppään kuitenkin löydettiin, mikään tilaihme tää ei ole mutta ei me tultu tänne kämpän seiniä katsomaan.


torstai 13. lokakuuta 2022

Viimeinen torstai.

Toiseksi viimeinen työpäivä piti sisällään paljon seisoskelua koska ajan käyttö on täällä kummallista. Yhtä asiaa odotellessa ei voi tehdä muuta, jos odotat että crème pâtissière jäähtyy niin siinähän odotat. Toki kielimuurilla on tässäkin osuutensa, meille on hankalampi huikata että teetkö tuon tuosta alta pois.

Päästiin kyllä tekemäänkin tänään, hedelmätartaletteja kasailtiin aamulla yhteisvoimin ja sen jälkeen Meku keitti kuusi litraa flania ja Ellen kasasi vadelmaleivokset.


Leipomopuolesta ei oo paljoa puhuttu, kun ei kahteen viikkoon olla siellä oltu. Leipomossa alkaa hommat aamuyöstä, ja siellä on vähän päivästä ja kellon ajasta riippuen 1-3 miestä töissä. Jälleen kielimuurin vedoten tunnustettakoon että aika monen työkaverin nimi on mennyt ohi, ja tästä syystä ollaan nimetty ihmisiä omin päin. Leipomosta löytyy Vanha Mestari, Simo, vara-Simo, Kippari-Kalle-Simo ja pikku Simo. Vara-Simon oikea nimi tiedetään, mutta suojellaan nyt miehen yksityisyyttä sen verran ettei kerrota 😉 hän on leipomon puolelta ainoa jolla hieman sujuu englanti ja siitä syystä hänestä tiedetään enemmän. Pikku Simo on myös alan opiskelija, ja suorittaa ilmeisesti jonkinlaista harjoittelua. 

Simot ja Mestari tekee päivittäin aika monta kiloa patonkia ja erilaisia leipiä. Eniten syntyy perinteistä patonkia jota on kuvassa alhaalla oikealla. Toinen kestosuosikki on valkoinen patonki, joka on hieman perinteistä pienempi ja nimen mukaisesti vaaleampi.  

Alavasemmalla isommat leivät ovat "pain de mie" eli voileipäleipä. Siitä tehdään croque monsieurit, madamet ja muut versiot kerrosleivistä, jotka paahdetaan rapeiksi ja juustoa valuviksi herkuiksi. 

Patongin lisäksi myydään vuokaleipää, jota on noin kymmentä erilaista vaaleankeltaisesta maissileivästä tummaan "pain nordiqueen". Kuvan alareunassa näkyy pretzelmäisiä leipiä, joiden taikinaan on lisätty juustoa, oliivia tai kinkkua. 

Työpäivän jälkeen käytiin hyvästelemässä suosikiksi muodostunut foccacciapaikka, jonka ystävällinen omistaja muisti että meidän ruokajuoma on pieni pullo roseviiniä. Lasillinen viiniä ja kunnon palat foccacciaa, ja jaksettiin kiertää ostoskeskuksen Harry Potter -kauppa vielä kertaalleen.

Ilta meni tavaroita pakatessa ja siivoiltiin kämppää, huomenna viimeinen työaamu ja iltapäivällä bussi Pariisiin jossa ollaan kaksi yötä ennen kotiinlähtöä. Stay tuned!

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Under the mango tree 🥭

Tiistain askareita työelämässä olivat entremè-kakkujen osaset, tehtiin manteli-sekä pistaasipohjia ja kuvassa oli työn alla trooppisien kakkujen täytelevyt. Näiden kanssa tapahtui ensimmäinen kunnon seinään törmääminen kielimuurin takia. Reseptejä täällä korjaillaan sen mukaan millainen tekstuuri yms tuotteisiin tulee eli kokeilemalla etsitään se paras tulos. Meidät laitettiin korjaillun reseptin kanssa työhön ja sanottiin kuinka toimitaan, pomon tullessa paikalle päästiinkin tekemään hommat uudelleen ja laitettiin meidän syyksi että "tytöt eivät ymmärtäneet". 
Arvatkaapa millainen sotku ja säätö tuli kun kaavittiin mangohyytelö ja mangot pois vuuista, sulatettiin hyytelö uudelleen, valutettiin se pois hedelmistä ja punnittiin sitruunamehun kanssa vuokiin uudelleen. Ja viimeisteltiin hippusella raastettua limen kuorta... Myönnettäköön, että muutama ärräpää pääsi "tytöiltä" suusta 🤣

Mielipahaa päätettiin töiden jälkeen helpottaa päiväunilla ja shoppailuterapialla, nyt on tuliaiset ja herkut hankittu. Pankkitilit kiittelee, mutta eiköhän meidät näiden tuomisien kanssa oteta ilolla vastaan kotona kuukauden poissaolon jälkeen☺️

Illalliseksi ja iltapalaksi oli ohjelmassa kaappien tyhjentelyä, sekä uteliaisuuden tyydyttämiseksi mekulle säilykecanneloneja. Jokaisella kauppareissulla on mietitty onko ne pasta pötkylät purkissa pystyssä vai muussina....
Ja pystyssähän ne oli! Maku tietenkin oli suhteellisen karmiva ja paremman makuista pilttiäkin on tullut maistettua mutta ketsuppi korjaa pahimmat virheet kun on tarpeeksi kova nälkä 🤣
Keskiviikko aamuna mentiin taas reipasta ravia töihin, ohjelmassa oli kaikenlaista puuhastelua mansikka- ja suklaatartalettien ja torttujen täytöstä, mantelicroisanttien täyttöön. Eclair-sulkeiset, pikkuleipien koristelu, flanin keittely, ja muutamia valmistelevia töitä. 
Suurinta päänvaivaa tänään Mekulle aiheutti hedelmätartalettien teko, tällä kertaa ei tullutkaan mallia valmiina vaan piti säveltää omasta päästä 😱 
Ellenin ensimmäinen mansikkatorttu 🥰
Meidät lähetettiin taas liiallisen tehokkuuden vuoksi töistä pois jo kymmenen jälkeen, joten päätimme lähteä retkelle kohti "riippuvia puutarhoja". 
Puutarhat sijaitsevat sainte-adressen vanhan linnoituksen sisällä, se on rakennettu 1854. Vuoden 2010 laskelmien mukaan puutarhoilta pitäisi löytyä 3700 kasvilajia. 
Vallien ympärillä laiduntaa myös lampaita ja vuohia.
Valitettavasti kasvihuoneet oli laitettu jo talviteloille, meille täällä on edelleen täysi kesä joten se vähän ihmetytti kunnes taas tajuttiin että nyt tosiaan onkin jo lokakuu. 
Ruusutarhoilta löytyi vielä muutamia täydessä kukassa olevia pensaita, mahtavan kokoisia ja värisiä kukkia ympäri maailmaa.
Puutarhalla käppäily oli kyllä seikkailu, välillä tunneliin välillä syvälle metsään.
Kasvustot oli todella hyvin hoidettuja, epäiltiinkin että tämä paikka työllistää sesongin aikana mielettömän määrän ihmisiä.
Ellen löysi inspiraatioita uuden kodin piha-aitoihin aasialaisen puutarhan puolelta.

Kaktuksia kivipuutarhassa kaukaa Ameriikan mailta.
Ja labyrintti, tämä oli hieno. Toki näin syksyllä kun pensaat ovat jo vähän harventuneet, ei sisällä seikkailusta saanut kovin jännittävää fiilistä. 
Ja vähän Le Havren kaupungin silhuettia ylhäältä päin katseltuna.
Epäilevin mielin yleiseen vessaan....
Mutta hei, täähän desinfioidaan jokaisen käyttäjän jälkeen lattian pesua myöten! Turhaan pelättiin 🤣

Pikainen katsaus askelmittariin kertoi että mennään vankasti ylikuntoon jos ei levätä välillä, iltapäivä vietettiin siis levollisesti päikkäreillä... Piiiiiiitkillä päikkäreillä. Illalla vähän pakkailua, juustoja ja relaa. 
Pari päivää olisi vielä jäljellä leipomossa, ennen Pariisiin lähtöä 🤌

tiistai 11. lokakuuta 2022

Door appreciation post.

Viimeisen viikon kunniaksi vähän arkkitehtuuria, tarkemmin sanottuna ovia. Täällä on kovin erinäköistä kuin kotona, enemmäkseen hyvässä ja taloja on näkynyt jo useammassa kirjoituksessa niin nyt keskitytään hienoimpiin oviin joiden ohi on kuljettu.

Portin takana oleva kulkuväylä on silta, alla menee auton levyinen katu.


Näitä kujien päähän jääviä ovia on paljon, ihan kaikkia ei ole kuvattu.

Mikä on parempi kuin hieno ovi? No hieno ikkuna hienon oven päällä.

Tardis-viboja sinisessä ovessa.

Oli niitä toinenkin.

Luonto yrittää ottaa vallan 


Tämä ovi on yksi sisäänkäynti alla olevaan taloon, jokainen voi kai valita arvolleen sopivan saapumistien?

Väripilkku Rouenista.

Tästä ovesta mentiin muuten sisään! Ihana pieni creperie, Rouenissa tämäkin. Sisustus oli juuri niin suloinen kuin voi kuvitella, siitä ei kunnon kuvaa otettu kun ruoka vei voiton 

No tämähän on portti eikä ovi, mutta menkööt nyt kun on niin hienot portin pylväät, ja aika hyvä maisema.

Tästä ei ole hetkeen kuljettu 

Onko se hevonen vai lohikäärme? Hevoskäärme vai lohiponi? 

Viimeisenä herkullisen värinen pikku ovi ihan kämpän läheltä, tiedän erään joka haluaisi tällaisen.