Viimeinen torstai.

Toiseksi viimeinen työpäivä piti sisällään paljon seisoskelua koska ajan käyttö on täällä kummallista. Yhtä asiaa odotellessa ei voi tehdä muuta, jos odotat että crème pâtissière jäähtyy niin siinähän odotat. Toki kielimuurilla on tässäkin osuutensa, meille on hankalampi huikata että teetkö tuon tuosta alta pois.

Päästiin kyllä tekemäänkin tänään, hedelmätartaletteja kasailtiin aamulla yhteisvoimin ja sen jälkeen Meku keitti kuusi litraa flania ja Ellen kasasi vadelmaleivokset.

Leipomopuolesta ei oo paljoa puhuttu, kun ei kahteen viikkoon olla siellä oltu. Leipomossa alkaa hommat aamuyöstä, ja siellä on vähän päivästä ja kellon ajasta riippuen 1-3 miestä töissä. Jälleen kielimuurin vedoten tunnustettakoon että aika monen työkaverin nimi on mennyt ohi, ja tästä syystä ollaan nimetty ihmisiä omin päin. Leipomosta löytyy Vanha Mestari, Simo, vara-Simo, Kippari-Kalle-Simo ja pikku Simo. Vara-Simon oikea nimi tiedetään, mutta suojellaan nyt miehen yksityisyyttä sen verran ettei kerrota 😉 hän on leipomon puolelta ainoa jolla hieman sujuu englanti ja siitä syystä hänestä tiedetään enemmän. Pikku Simo on myös alan opiskelija, ja suorittaa ilmeisesti jonkinlaista harjoittelua. 

Simot ja Mestari tekee päivittäin aika monta kiloa patonkia ja erilaisia leipiä. Eniten syntyy perinteistä patonkia jota on kuvassa alhaalla oikealla. Toinen kestosuosikki on valkoinen patonki, joka on hieman perinteistä pienempi ja nimen mukaisesti vaaleampi.  

Alavasemmalla isommat leivät ovat "pain de mie" eli voileipäleipä. Siitä tehdään croque monsieurit, madamet ja muut versiot kerrosleivistä, jotka paahdetaan rapeiksi ja juustoa valuviksi herkuiksi. 

Patongin lisäksi myydään vuokaleipää, jota on noin kymmentä erilaista vaaleankeltaisesta maissileivästä tummaan "pain nordiqueen". Kuvan alareunassa näkyy pretzelmäisiä leipiä, joiden taikinaan on lisätty juustoa, oliivia tai kinkkua. 

Työpäivän jälkeen käytiin hyvästelemässä suosikiksi muodostunut foccacciapaikka, jonka ystävällinen omistaja muisti että meidän ruokajuoma on pieni pullo roseviiniä. Lasillinen viiniä ja kunnon palat foccacciaa, ja jaksettiin kiertää ostoskeskuksen Harry Potter -kauppa vielä kertaalleen.

Ilta meni tavaroita pakatessa ja siivoiltiin kämppää, huomenna viimeinen työaamu ja iltapäivällä bussi Pariisiin jossa ollaan kaksi yötä ennen kotiinlähtöä. Stay tuned!

Bon week-end 🤩

Ensimmäinen työviikko taputeltu enemmän tai vähemmän onnistuneesti, Googlen kääntäjä on ollut kovassa käytössä, samoin elekieli. 

Leipomon puolella tehtiin tänään tutut hommat; patonkia, vuokaleipää, hampparisämpylää ja muodoltaan pretzeleitä muistuttavia leipärinkeleitä, joissa on oliivia tai pekonia seassa. Uutta makua päivään toi taas uusi työkaveri, harjoittelijapoika joka myös opiskelee leipuriksi. Neljä ihmistä kun yhtä aikaa häsäsi ympäriinsä niin meinasi tila loppua. 

Iltapäivästä päästiin yhteistoimiin kun Ellen livahti konditorian puolelle täyttämään patonkeja Mekun avuksi, kun leipomossa ei riittänyt työt ja tila.

Oman leipomon patonki, välissä salaattia ja tonnikalaa tai kanaa, eikä sitten muuta. Täällä hyllyt notkuu täytetyistä patongeista mutta mitään kasviksia niihin ei taideta laittaa.

Työpäivän jälkeen löydettiin työpaikan vierestä ihana pieni italialainen ravintola, josta saa itsetehtyä foccacciaa monessa maussa. Sieltä löytyi myös ensimmäinen kunnolla englantia puhuva ihminen, vaikkakin hän itse sanoi puhuvansa sitä vain vähän. 

Kaiken kaikkiaan ollaan plussan puolella, ja kun on kaksi päivää aikaa tehdä mitä halutaan niin eiköhän loppuviikko suju oikein hyvin.

Torstai on toivoa täynnä.

Tämä päivä työmaalla antoi mukavasti toivoa siihen että täysin ummikkona voi päästä "mukaan porukkaan", konditorian puolella alettiin kehitellä uutta kieltä eli frenglishiä. Ja luulipa eräs leipuri myös että olemme kotoisin irlannista.. kaikilla meillä taitaa olla enemmän tai vähemmän omanlaisensa aksentti 😬

Työn touhuun ollaan kuitenkin päästy tosi kivasti, patonkia, erilaisia kahvikakkuja ja leivoksien koristelua ja täyttöä on tehty ahkerasti. 

Tässä Ellen heittelee rennolla otteella patonkitaikinaa koneeseen joka venyttää ja rullaa tuotteen kohotusvalmiiksi. 😎

Tässä Mekun tuotos kondiksen puolelta, kirsikka-pistaasi kahvikakku. Melko ihanan värinen eikö totta? 🍒

Huominen menee viellä LUVALilla ja sen jälkeen lähdetään tutkailemaan millaisia kohteita Le Havre matkalaisille tarjoaa 🤩

-M-

Patonkia siellä, patonkia täällä, patonkia joka paikassa.

Kyllä se etukäteen tiedettiin että Ranska on patongin maa, mutta nyt se on opittu ihan henkilökohtaisesti.

Muutama sata kappaletta on ensimmäisen vuoron leipuri tehnyt jo ennen viittä kun meillä vasta työvuoro alkaa, ja lisää tehdään pitkälle aamupäivään. LUVALin valikoimaan kuuluu muutama erilainen patonkimalli, esim. perinteinen, maalais- ja valkoinen patonki, jotka eroavat toisistaan hieman väriltä ja pituudelta. Patonkiin ennen paistoa tehtävät viillot on taidelaji, jota osaamaton harjoittelija-Ellen on muutaman kerran päässyt kokeilemaan mutta huonoin tuloksin. Jos viillot menee väärin, patonki paistuu väärin ja on myyntikelvoton.

Epätasaisesti paistunut patonki on paikallisten silmään huono, vaikka maku oli oikein hyvä.

Ensimmäiset kolme päivää on olleet rankkoja fyysisesti ja töissä kielimuuri aiheuttaa pään vaivaa mutta mikäs täällä on syksyn päiviä viettää.