Sunnuntai oli kaunis ja aurinkoinen, ja tuntui ihan kesältä. Lämpöä oli parikymmentä astetta ja turistille se oli oikein hyvä, paikalliset kulkee jo toppatakeissa mutta kuka on tottunut mihinkin.
Hitaan aamun jälkeen suunnattiin aallonmurtajalle, jonne on pystytetty yksi Le Havren monista taideteoksista. Ympäri kaupunkia löytyy sekä vuosittain vaihtuvia että pysyviä teoksia, joista osa on hyvinkin abstrakteja ja osa aika helppolukuisia. Alla oleva patsas kuvastaa lapsen ja vanhemman suhdetta ja tulevaisuuden haaveita horisonttiin katsellen. Me tietenkin otettiin pakolliset turistikuvat ja hiippailtiin eteenpäin.
Suunnitelma oli kävellä vähän matkaa rantaa pitkin ja palata sitten kotiin, kaunis ilma kuitenkin meni päähän ja tovin kuluttua oli tallusteltu rantakatua pari kilometriä. Niillä main alkaa maasto kohota Le Havren vanhempaan osaan josta löytyy sekä 1800-luvulla että ihan viime vuosina rakennettuja taloja.
Ihan kelpo maisemat on myös kaupungin suuntaan.
Jatkettiin edemmäs ja ylemmäs, Meku katseli haaveilevasti Englannin suuntaan jonne suunniteltiin päiväreissua, mutta aika ja raha ei antanut myöten.
Ajateltiin matkan varrella säästää jalkoja eikä kävellä näitä rappuja, sen sijaan käveltiin reilu kilometri ylimääräistä.
Ja löydettiin myöhemmin samojen rappujen yläpää.
Kattokaa nyt tätäkin talo kaunotarta! Rakennusvuosi 1894 on laitettu seinäkylttiin ja maisemat tornista on varmaan aika mukavat.
Ranskalaiset on avoimia julkisissa hellyyden osoituksissa, ja kaikenikäiset pariskunnat kulkee käsi kädessä tai välillä melkein sylikkäin. Suomalaiseen etäisyyteen tottuneina nää kapeat jalkakäytävät on hyviä, kun voi pitää pari metriä väliä eikä ohikulkijat edes tiedä että olette samaa seuruetta matkakumppanin kanssa.
Pari viikkoa on katseltu alas rannalle näkyvää suurta rakennusta, ja mietitty mikä se on. Hotelli? Asuintalo? Virasto? Mysteeri ratkesi kun löydettiin itsemme talon edestä. Jos ihan tarkkoja ollaan, ei oltu enää Le Havressa, vaan Sainte-Adressen kaupungissa, jonka liikemies Georges Dufayel rakennutti 1900-luvun alussa. Alueen rakennuttajan mukaan nimetty talo on toiminut mm. Belgian hallituksen evakkopaikkana ensimmäisen maailmansodan aikana. Talon historiasta kertovia kylttejä oli seiniin kiinnitetty useampi, vasemman puoleisissa lueteltiin amerikkalaisia sotahenkilöitä jotka ovat vuorollaan pitäneet kuria talossa toisen maailmansodan aikana. Sunnuntaina Meku piti kuria, kun huolimaton asukas jätti oven auki perässään.
Nykyisin talo on siis jaettu asunnoiksi, mutta sen edestä löytyy vanha, punainen postilaatikko joka muistuttaa historiasta. Entinen postilainen halusi tietenkin kuvauttaa itsensä sen vieressä, toimiihan laatikko edelleen tehtävässään.
Aurinko jaksoi paistaa vielä kotimatkalla ja jaksettiin ihailla paikallista arkkitehtuuria. Tässä olisi moneen makuun yhdestä rivistä.
Hyvä päivä oli vaikka ilmeet kertoo muuta 😄
Maanantaiaamuna noustiin taas reippaasti klo 03.45, vaikka se ei ole ihmisen aika herätä. Töissä oli kiva päivä ja tekemistä oli heti aamusta asti, tässä Meku viimeistelee hedelmäleivoksia.
Sitten oli sitruunatorttujen vuoro.
Työpäivän jälkeen otettiin rennosti ja haettiin lähikaupasta macaron-leivoksia. Tiukan arvostelun jälkeen päädyttiin yleisarvosanaan nättejä mutta mauttomia.
