I would walk 500 miles... Tai ainakin 15 000 askelta.

Sunnuntai oli kaunis ja aurinkoinen, ja tuntui ihan kesältä. Lämpöä oli parikymmentä astetta ja turistille se oli oikein hyvä, paikalliset kulkee jo toppatakeissa mutta kuka on tottunut mihinkin.

Hitaan aamun jälkeen suunnattiin aallonmurtajalle, jonne on pystytetty yksi Le Havren monista taideteoksista. Ympäri kaupunkia löytyy sekä vuosittain vaihtuvia että pysyviä teoksia, joista osa on hyvinkin abstrakteja ja osa aika helppolukuisia. Alla oleva patsas kuvastaa lapsen ja vanhemman suhdetta ja tulevaisuuden haaveita horisonttiin katsellen. Me tietenkin otettiin pakolliset turistikuvat ja hiippailtiin eteenpäin. 

Suunnitelma oli kävellä vähän matkaa rantaa pitkin ja palata sitten kotiin, kaunis ilma kuitenkin meni päähän ja tovin kuluttua oli tallusteltu rantakatua pari kilometriä. Niillä main alkaa maasto kohota Le Havren vanhempaan osaan josta löytyy sekä 1800-luvulla että ihan viime vuosina rakennettuja taloja. 

Ihan kelpo maisemat on myös kaupungin suuntaan. 

Jatkettiin edemmäs ja ylemmäs, Meku katseli haaveilevasti Englannin suuntaan jonne suunniteltiin päiväreissua, mutta aika ja raha ei antanut myöten.

Ajateltiin matkan varrella säästää jalkoja eikä kävellä näitä rappuja, sen sijaan käveltiin reilu kilometri ylimääräistä.

Ja löydettiin myöhemmin samojen rappujen yläpää.

Kattokaa nyt tätäkin talo kaunotarta! Rakennusvuosi 1894 on laitettu seinäkylttiin ja maisemat tornista on varmaan aika mukavat.

Ranskalaiset on avoimia julkisissa hellyyden osoituksissa, ja kaikenikäiset pariskunnat kulkee käsi kädessä tai välillä melkein sylikkäin. Suomalaiseen etäisyyteen tottuneina nää kapeat jalkakäytävät on hyviä, kun voi pitää pari metriä väliä eikä ohikulkijat edes tiedä että olette samaa seuruetta matkakumppanin kanssa.

Pari viikkoa on katseltu alas rannalle näkyvää suurta rakennusta, ja mietitty mikä se on. Hotelli? Asuintalo? Virasto? Mysteeri ratkesi kun löydettiin itsemme talon edestä. Jos ihan tarkkoja ollaan, ei oltu enää Le Havressa, vaan Sainte-Adressen kaupungissa, jonka liikemies Georges Dufayel rakennutti 1900-luvun alussa. Alueen rakennuttajan mukaan nimetty talo on toiminut mm. Belgian hallituksen evakkopaikkana ensimmäisen maailmansodan aikana. Talon historiasta kertovia kylttejä oli seiniin kiinnitetty useampi, vasemman puoleisissa lueteltiin amerikkalaisia sotahenkilöitä jotka ovat vuorollaan pitäneet kuria talossa toisen maailmansodan aikana. Sunnuntaina Meku piti kuria, kun huolimaton asukas jätti oven auki perässään. 

Nykyisin talo on siis jaettu asunnoiksi, mutta sen edestä löytyy vanha, punainen postilaatikko joka muistuttaa historiasta. Entinen postilainen halusi tietenkin kuvauttaa itsensä sen vieressä, toimiihan laatikko edelleen tehtävässään. 

Aurinko jaksoi paistaa vielä kotimatkalla ja jaksettiin ihailla paikallista arkkitehtuuria. Tässä olisi moneen makuun yhdestä rivistä.

Hyvä päivä oli vaikka ilmeet kertoo muuta 😄

Maanantaiaamuna noustiin taas reippaasti klo 03.45, vaikka se ei ole ihmisen aika herätä. Töissä oli kiva päivä ja tekemistä oli heti aamusta asti, tässä Meku viimeistelee hedelmäleivoksia.

Sitten oli sitruunatorttujen vuoro.

Työpäivän jälkeen otettiin rennosti ja haettiin lähikaupasta macaron-leivoksia. Tiukan arvostelun jälkeen päädyttiin yleisarvosanaan nättejä mutta mauttomia.

Long road to Rouen.

Lauantaipäivä vietettiin lähikaupunki Rouenissa. Junalla sinne hurauttaa täältä vajaassa tunnissa, ja oikein hyvin kului päivä kaupunkia katsellessa.

Roueniin Notre Dame on aavistuksen Le Havren versiota massiivisempi.

Kirkossa tehdään korjaustöitä, alla olevan kuvan valkoinen verkko liittyy jotenkin siihen.

Kirkkon sisällä on pienempiä saleja, pääosio oli sen verran rakennustyömaa että tässä yksi pienemmistä.

Kirkon jälkeen kohdalle osui Mad Vintage -vaatekauppa josta Meku löysi uuden hupparin. Helposti sinne olisi uponnut euro jos toinenkin mutta saatiin hillittyä itsemme.

Rouen on vanha kaupunki ja se säästyi sodan aikana paremmin kuin Le Havre, joten mikäs siellä oli pyöriessä.

Vaaleanpunaista koristelua on lokakuussa joka paikassa, kotoa tuttu rintasyöpäkampanja näkyy kaupoissa ja kaduilla ilmapalloina, paperikoristeina ja t-paitoina.

Rouenin tunnetuin julkkis on tietenkin Jeanne d'Arc, häntä pidettiin vankina ja poltettiin roviolla kaupungin torilla. Nykyisin vanha toriaukio on kunnon turistirysä, joka on täynnä ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Aukiolle on rakennettu kirkko joka yhdistää Jeanne d'Arcin ja alueen viikinkihistorian, kirkon ulospäin vaatimaton muotoilu kuvastaa sekä rovion liekkejä että ylösalaisin käännettyä venettä. Sisältä yksinkertainen mutta näyttävä kirkko on hyvä hengähdyspaikka.

Seine-joki virtaa läpi Rouenin ja sen aalloilla kulkee monenmoista laivaa, esimerkiksi yli viikon mittaisia risteilyreissuja tarjoava Viking Kari. 

Kaupungin tunnetuimpiin nähtävyyksiin lukeutuu Gros Horloge, yksiviisarinen kello joka on näyttänyt ohikulkijoille aikaa 1300-luvulta. Nykyisin sekin koristaa kaikenlaista turistikrääsää, mutta piti siitä omakin kuva ottaa.

Turistikuvien lisäksi käytiin seikkailemassa mm. kirjakaupassa, jonka kahdesta kerroksesta löytyi kaikenlaista jännää. Meku sovitteli naamaria Halloween-juhlia varten, mutta tyytyi poistumaan omalla naamallaan.

Päivä Rouenissa oli kaiken kaikkiaan todella hyvä, kaupunki on kaunis ja ihmeteltävää riitti. Toki kun kyseessä on suosittu turistikohde, riitti ihmisiäkin. Ilta alkoi hämärtää kun palattiin rautatieasemalle, matkalle osui vielä Le donjon (alempi kuva) eli jäljellä oleva torni linnasta jossa Orleansin neitsyttä tai tuttavallisemmin Jonnaa, pidettiin vankina.

Tänään sunnuntaina intouduttiin seikkailemaan uusille nurkille kotoisessa Le Havressa, siitä lisää myöhemmin!

Leivoksia ja ostoksia.

Tiistaiaamu alkoi tositoimilla, kun tehtiin yhteistyönä 16 kg keksipatukkataikinaa. Täytyy myöntää että allekirjoittaneelle jäi vähän auki minkälainen tuote on kyseessä, sillä näitä ei paistettu heti vaan vietiin pakastimeen odottamaan. Jonkinlainen kakun ja keksin välimuoto, jossa on paljon pähkinää, mantelia ja kuivahedelmiä. Täällä käytetään paljon pistaasia ja se kun on kauniin väristä niin tulee kivannäköisiä tuotteita.

Suklaafondantleivokset kuuluu Luvalin perusvalikoimaan, supersuklainen taikina pursotetaan muottiin ja paistetaan niin että se jää sisältä valuvaksi.

On muuten aika hyvää uunituore suklaaleivos. 

Edellisenä päivänä aloitettujen kakkujen teko jatkui kasaamisella. Ensin tehtiin melkoinen määrä marjamoussea, johon tuli mansikkaa, kirsikkaa ja mustaherukkaa ja siitä tuli ihanan pinkkiä. Näkyy alla olevan kuvan oikeassa alareunassa 😊🍒🍓

Moussen lisäksi kakkuihin tuli pistaasipähkinäinen pohja ja valkosuklaa-nougatlevy. Kakut viimeisteltiin tänään päällystämällä ne punaisella kiilteellä ja koristeilla, mutta sitä hommaa ei anneta harjoittelijoiden tehdä ettei vaan mene pieleen. 

Tänään päästiin tekemään leivoksia, Meku näytti taitonsa vadelma- ja mansikkaleivoksilla. Näitäkin valmistetaan kahvilassa joka päivä.

Nää jos mitkä on syötävän suloisia!

Ellen kasasi Paris-Brest -leivokset, jotka on Ranskassa eräänlaista peruspullaa. Historiallista pyöräilykisaa kunnioittamaan kehitetty leivos koostuu lähes ontosta taikinakuoresta ja pähkinäpraliinilla maustetusta crème pâtissière -mömmöstä. Crème pâtissière on monien ranskalaisleivosten perusjuttu, maidosta ja kermasta kananmunalla suurustettu paksu kiisseli maustetaan vaniljalla ja siitä jatketaan lisämausteilla ja muilla vaahdoilla monenmoisia versioita. 

Vapaa-ajalla on kävelty paljon ja tehty ostoksia. Le Havren entiseen satamahalliin on rakennettu Les Docks -ostoskeskus jossa on kauppaa ja kahvilaa joka makuun. Mukaan on tarttunut mm. uusi matkalaukku Ellenille ja vaatteita molemmille. Vaatteiden ostaminen on osittain pakollista kun ei osattu varautua säähän, ulkona pärjätään kyllä mutta sisällä on kosteaa ja tuulisella säällä koleaa, ja mukavat oleskeluvaatteet jäi kummallakin kotiin.

Tänään tehtiin kulttuurimatka paikalliseen Lidliin! Mitään ei tarvittu, mutta saatiin muutama euro käytettyä. Ruuan hintaa ollaan pohdittu kun kauppojen hintataso on monessa tuotteessa sama tai korkeampi kuin Suomessa, toisaalta moni valmisruoka, alkoholi ja ravintolassa syöminen on edullisempaa. Valmisruokapuoli on potenssiin viisi täällä, pienessäkin kaupassa löytyy valmiita aterioita yhdelle tai usealle juuri valmistetusta pitsasta linssi ja makkara -ateriaan tölkissä. 

Suurin ero Suomen Lidliin on tietty että täällä niissä myydään vahvempiakin alkoholijuomia. Ei ostettu rommia, mutta tarjonta näytti mielenkiintoiselle.

Katkarapuja ois tarjolla muutenkin kuin pakasteena.

Jännittävin löytö oli kanakinkkuananas-nugetit kookoskastikkeella, hyllyyn jäi nääkin mutta tiedetään mistä saa jos mieli tekee.

Viikon vika ja eka.

Sunnuntaiaamuna herättiin sateiseen säähän, yhteistuumin päätettiin viettää päivä maleksien ja herkutellen. Kauppaan siis, vietimme lähikaupassa pitkät pätkät ja mukaan tarttui kamppeet burritoihin ja pari elokuvaa. Näihin laatupläjäyksiin sai puhutuksi kieleksi englannin ranskan sijaa. Oi onnea! 😎🤌

Maanantaina oltiin, vastoin kaikkia oletuksia hyvissä ajoin reippaina töissä kello 05 ja konditoriaan oli ilmestynyt jälleen uusi kasvo (nimeä en kyllä muista...). Jokunen tovi puuhailtiin vakio hommia, täyteltiin eclairit ja keiteltiin flan-kiisseleitä ja tiskattiin. 

Sitten päästiin vähitellen uusiin puuhiin, fiksailtiin huomisaamulle epätasaiset tartalettikuoret.

Valmistettiin mantelipohjaa entreme-kakuille.

Toisen pohjan pääraakaaineet olivat mantelimassa ja kuvassa näkyvä pistaasipyre. Tuoksu oli lähellä parfyymia, eipä ole kotikulmilla tullut vastaan yhtä aromaattista pistaasivalmistetta. 

Samoihin kakkuihin tuli myös valkosuklaa-nougat crispiä jota tässä totisina valmistetaan 🤣

Loppupäivästä Meku sai ylennyksen kreppien paistajaksi, hieman erilaista hommaa kuin kotimaiset lettuset. 

Töiden jälkeen oli jälleen vuorossa hieman nähtävyyksiä, piipahdettiin st.Josephin kirkossa. Tämä rakennus on oleellinen osa Le Havren kaupunkikuvaa, 107metriä korkeana torni näkyy kauas maalla ja merellä. 

Sisätilat tekivät suuren vaikutuksen, yleensä paikalliset kirkot ovat sisältä melko mahtipontisia mutta täällä oli lähes askeettista. Alttari on koruton kivipaasi. Mutta, näin aurinkoisena päivänä nämä koristeikkunat olivat upeaa nähtävää. 

Pienenä nippelitietona, kirkon ikkunoihin on käytetty 12678 kappaletta värillisiä lasinpaloja.

Iltapäivällä oli niin hyvä ilma että päätimme lähteä käppäilemään rantakadulle, kyllä siinä jokunen kilometri taas tuli tennareille matkaa. Mutta ei näihin maisemiin ihan heti tunnu kyllästyvän.

Rantakadun ravintolat on kirjaimellisesti viety pois, ne tuodaan takaisin paikalle kunhan kevät taas koittaa. Simpukoiden syömisen kanssa tuli jahkailtua hieman liian pitkään 😏

Myös suuri osa kesämajoista on purettu tai viety talvisäilöön, näkyi rannalla vielä muutama urhea uimari ja auringonpalvoja kuitenkin.

Yksi pieni kahvila kuitenkin löydettiin ja istahdettiin hetkeksi katselemaan ohi lipuvia rahtilaivoja, ei mennyt ihan urheiluksi tämä päivä.

Kotiin käveltiin kaupungin puolelta kierrellen ja ihastellen pieniä pihoja ja mielenkiintoisia rakennusratkaisuja, mutta niitä näette tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa 😊 

Kertokaapa muuten mistä kaikesta tahtoisitte kuulla tarkemmin, toivomuksia blogin sisällöstä otetaan vastaan 🌈

-M & E-