Toinen työviikko takana ja toinen lauantai käytettiin seikkaluun naapurikaupungissa. Étretatiin pääsee helposti bussilla, matka kestää reilun puolituntia ja maksaa 1,80€ tai Le Havresta ostettu matkakortti käy myös lähialueella. Matka meni kauniita maisemia katsellessa, ja perillä niitä vasta riittikin sillä koko kaupunki on kuin suoraan postikortista.
Joka nurkalla on pieni matkamuistomyymälä, mutta paras paikka on vanha kauppahalli. Puurakenteinen halli on entisöity osittain kierrätysmateriaaleilla ja sen sisältä löytyy pikku putiikkeja joissa myydään lähes kaikkea mahdollista Normandia-aiheista tavaraa
Étretatin merkittävin nähtävyys on liitukivikalliot, ne ovat vetäneet turisteja ja taiteilijoita puoleensa vuosisatoja, ja rannalle nämäkin turistit tiensä löysivät. Koko päivän oli tuullut rankasti ja rannalla sai pitää baskerista kiinni, mutta tyrskyävä meri ja komeat kalliot oli upeaa katsottavaa.
Étretatin rannat on mukulakiveä, ja aaltojen viedessä kiviä mukanaan edestakaisin syntyy aika hyvä meteli. Ympäri kaupunkia on kylttejä joissa kielletään kivien kerääminen rannalta, sillä ne ovat tärkeä osa alueen maan muotoa ja ehkäisevät omalta osaltaan esimerkiksi tulvia. Rannalla oli kaikille aisteille tarjontaa kun merivettä roiskui silmiin ja nenään.
Kuvan yläkulmassa vasemmalla vihreä alue on golfkenttä, laji ei juuri kiinnosta mutta melkoinen paikka pelata.
Paikallinen Notre Dame on rakennettu kallion päälle 1100-1200 luvuilla ja sinne saisi kiivetä, mutta meille iski nälkä ja valittiin ihailla kirkkoa kauempaa.
La Taverne Des Deux Augustins valikoitui ruokapaikaksi, lähinnä siksi että äkillinen sadekuuro pakotti meidät äkkiä suojaan. Étretat on ennen kaikkea turistikohde, joten valinnan varaa oli mutta hyvin kävi sillä ruokalista oli englanniksi ja ruoka oli hyvää. Jälkkäriksi otettiin crepés, ohut lettu jossa on täytettä tai päällysiä. Meku otti omenaa ja Ellen jäätelöä ja manteleita.
Syömisen päälle haahuiltiin ihailemassa rakennuksia ja näyteikkunoita.
Parikin suklaakauppaa löytyi, tämän paikan erikoisuus on suklaasta tehdyt työkalut.
Étretat on tunnettu myös salapoliiseista. Maurice Leblanc sai aikanaan pyynnön kehittää ranskalainen versio Sherlock Holmesista ja näin syntyi Arsène Lupin.
Lupinin jalanjäljissä muutkin kuvitteelliset salapoliisit ovat kotiutuneet kaupunkiin ja sieltä löytyy mm. hotelli jonka huoneet on nimetty tunnettujen hahmojen mukaan. Leblanc asui Étretatissa noin 20 vuotta ja hänen entinen asuintalonsa on nykyisin museo. Pääsylippu kustantaa 8€ ja museo oli jo kiinni kuudelta kun osuttiin sen kohdalle, joten kurkittiin hienoa taloa aidan yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti