Ranskalaista terveydenhuoltoa ja loputonta sitruunakreemiä.

Eilinen meillä menikin hieman normaalista eclairin täytöstä poiketen tutustuessa lääkärin vastaanottoon. Mekulla iski korvaan ärhäkkä tulehdus ja paikallinen opettajamme Violaine ystävällisesti auttoi lääkäriin pääsyssä. Täällähän on tapana että jokaisella on se omalääkäri jonka vastaanotolla käydään koko elämä. Ilman kielipäätä olisi mennyt eurooppalaisen hoitosopimuksen solmineen lääkärin etsimiseen varmaan päivä jos toinenkin 😅 ...puhumattakaan siitä jos olisi jouduttu lähtemään keskussairaalan päivystykseen. Nyt päästiin suht yksinkertaisesti keskustan lääkäripäivystykseen. Antibiootit taskuun ja ehkäpä se siitä 😊

Työpäivä loppui vähän lyhyeen mutta käytiin lounaalla oikein mukavassa aasialaisraflassa ja lähdettiin seikkailemaan kauppakeskus Le grand cappiin. 

Tänään olikin konditoriassa jännät hetket kun pääleipuri oli paikan päällä, mutta annettiin meidän kuitenkin tehdä hommia kuin ennenkin ja työnjälki kelpasi 🤌 LUVALin vitriinistä löytyikin tänään allekirjoittaneiden rakentamia mansikkaleivoksia, eclaireja, mansikkatorttua sekä saint honore-leivoksia. 

Tutustuttiin tänään myös jälleen uusiin raaka-aineisiin kahvikakun teossa, makeuttamaton mantelimassa sekä gianduja milk, joka on eräänlaista Nutella-johdannaista mutta kovaa ja vaaleampaa. Täällä käytetään leivonnassa todella paljon hasselpähkinää ja mantelia muutenkin, ja näistä on jalostettu  todella paljon kaikenlaisia meille vieraita tuotteita. 

Päivän viimeinen askare ennen kotiin lähtöä oli valtava padallinen keltuaisilla suurustettavaa sitruuna-valkosuklaakiisseliä leivoksien täytteeksi...

Tässä ollaan jo voin lisäämis-vaiheessa, ja tämän jälkeen meille kerrottiinkin että voidaan lopettaa päivä aikaisemmin kun kaikki päivän hommat on tehty ☺️

Iltapäivällä pyöräytettiin vielä kotosalla päivälliseksi kasvispiirakkaa ja hedelmäistä salaattia 🤌

Palataan asiaan viikonlopun seikkailujen merkeissä, au revoir!

-M-

Tilannepäivitys.

Lauantaiaamuna käytiin ratikkamatkalla, asutaan keskustan päässä viimeisen pysäkin eli rannan vieressä ja ajettiin B-linjan pääteasemalle noin seitsemän kilometrin matka. Edellisenä päivänä oltiin ostettu valmiiksi 10 matkan liput, hinta 15,50€ ja vuoden on voimassa. 

Kiva siinä oli istua ja katsella maisemia kun ulkona satoi. Perillä ei ollut juuri mitään, ei jaksettu seikkailla sen kummemmin vaan palattiin seuraavalla vuorolla takaisin keskustaan. 

Keskustassa haettiin välipalaa ostoskeskuksen ruokakaupan paistopisteeltä, jonka tiski on suomalaiseen versioonsa verraten sijoitettu fiksusti kauppakeskuksen käytävän varrelle. Asiakkaan ei tarvitse mennä kauppaan asti saadakseen leipää, leivoksia, piirakoita, patonkia tms. tuoretta hyvää. 

Me otettiin mantelicroissantit ja tallusteltiin funikulaarille. Funikulaariin pääsee joko 0,50 euron kertalipulla tai samalla matkakortilla mikä käy ratikkaan ja bussiin. Matka ylös kestää neljä minuuttia ja vauhti ei päätä huimaa.

Ylhäällä oli hyvät maisemat kaupunkiin ja upeita vanhoja taloja.

Château des Gadelles on 1800-luvulla rakennettu linna, joka on sittemmin muutettu yksityisasunnoiksi. Sisään ei siis pääse ellei joku asukkaista kutsu, mutta ulkona voi käydä katsomassa.

Tarkoitus oli tulla alas funikulaarilla, mutta vähän vahingossa käveltiin rantaan ja keräiltiin kiviä, koska ollaan turisteja.

Illalla käytiin syömässä Les Burgers de Papa -ravintolassa. Alkuillasta kun oltiin liikenteessä, kahdeksan jälkeen jo, niin oli aika hiljaista mutta paikka oli hauska ja hampparit hyviä. Kasvissyöjälle oli kiva yllätys että joka hampparin sai kasvispihvillä, ja oli muuten hyvä pihvi!

Sunnuntaina lähdettiin iltapäiväkävelylle hortoilemaan, koska lähiravintolan setä oli luvannut meille karnevaalit. Sellaiset kyllä saatiinkin! Torikauppiaita, esiintymislavoja, ruokakojuja, kirppiskamaa ja kaikkea hieronnasta patjoihin ja autoihin oli vallannut valtavan alueen naapurustoa, ja hyvä tovi kierreltiin katselemassa ja kuuntelemassa. Bändit koostui lähinnä noin +50 vuotiaista miehistä joilla riitti viiksikarvoja ja musafiilistä. Toto ja Deep Purple soi, vaikka sanat ei aina ihan osunut kohdilleen 🤘

Maanantaina oli taas sateista ja synkkää, joten työpäivän ja kauppareissun jälkeen ei tehty mitään. 

Tiistain kulttuuripläjäys! Luonnontieteiden museossa oli näyttelyt fossiileista ja meteoriiteistä, ja rakennus itsessään oli kaunis. Naapurissa on paikallinen Notre Dame, joka on täällä päin yleinen kirkon nimi, ei vain se yksi Pariisissa. 

Uudempaa arkkitehtuuria edustaa Oscar Niemeyerin suunnittelemat teatteri ja kirjasto. Kuvassa "Pikku tulivuori", eli kirjasto.

Kotimatkalla eksyttiin vielä kauppahalliin jossa vierähti hyvä tovi kun katseltavaa oli joka suunnassa. 

Otettiin päiväkahvit vielä ennen kotiutumista, koska kaksi cappuccinoa, kaksi palaa torttua ja mystisen juustopallon saa reilulla kympillä. 

Bon week-end 🤩

Ensimmäinen työviikko taputeltu enemmän tai vähemmän onnistuneesti, Googlen kääntäjä on ollut kovassa käytössä, samoin elekieli. 

Leipomon puolella tehtiin tänään tutut hommat; patonkia, vuokaleipää, hampparisämpylää ja muodoltaan pretzeleitä muistuttavia leipärinkeleitä, joissa on oliivia tai pekonia seassa. Uutta makua päivään toi taas uusi työkaveri, harjoittelijapoika joka myös opiskelee leipuriksi. Neljä ihmistä kun yhtä aikaa häsäsi ympäriinsä niin meinasi tila loppua. 

Iltapäivästä päästiin yhteistoimiin kun Ellen livahti konditorian puolelle täyttämään patonkeja Mekun avuksi, kun leipomossa ei riittänyt työt ja tila.

Oman leipomon patonki, välissä salaattia ja tonnikalaa tai kanaa, eikä sitten muuta. Täällä hyllyt notkuu täytetyistä patongeista mutta mitään kasviksia niihin ei taideta laittaa.

Työpäivän jälkeen löydettiin työpaikan vierestä ihana pieni italialainen ravintola, josta saa itsetehtyä foccacciaa monessa maussa. Sieltä löytyi myös ensimmäinen kunnolla englantia puhuva ihminen, vaikkakin hän itse sanoi puhuvansa sitä vain vähän. 

Kaiken kaikkiaan ollaan plussan puolella, ja kun on kaksi päivää aikaa tehdä mitä halutaan niin eiköhän loppuviikko suju oikein hyvin.

Torstai on toivoa täynnä.

Tämä päivä työmaalla antoi mukavasti toivoa siihen että täysin ummikkona voi päästä "mukaan porukkaan", konditorian puolella alettiin kehitellä uutta kieltä eli frenglishiä. Ja luulipa eräs leipuri myös että olemme kotoisin irlannista.. kaikilla meillä taitaa olla enemmän tai vähemmän omanlaisensa aksentti 😬

Työn touhuun ollaan kuitenkin päästy tosi kivasti, patonkia, erilaisia kahvikakkuja ja leivoksien koristelua ja täyttöä on tehty ahkerasti. 

Tässä Ellen heittelee rennolla otteella patonkitaikinaa koneeseen joka venyttää ja rullaa tuotteen kohotusvalmiiksi. 😎

Tässä Mekun tuotos kondiksen puolelta, kirsikka-pistaasi kahvikakku. Melko ihanan värinen eikö totta? 🍒

Huominen menee viellä LUVALilla ja sen jälkeen lähdetään tutkailemaan millaisia kohteita Le Havre matkalaisille tarjoaa 🤩

-M-

Patonkia siellä, patonkia täällä, patonkia joka paikassa.

Kyllä se etukäteen tiedettiin että Ranska on patongin maa, mutta nyt se on opittu ihan henkilökohtaisesti.

Muutama sata kappaletta on ensimmäisen vuoron leipuri tehnyt jo ennen viittä kun meillä vasta työvuoro alkaa, ja lisää tehdään pitkälle aamupäivään. LUVALin valikoimaan kuuluu muutama erilainen patonkimalli, esim. perinteinen, maalais- ja valkoinen patonki, jotka eroavat toisistaan hieman väriltä ja pituudelta. Patonkiin ennen paistoa tehtävät viillot on taidelaji, jota osaamaton harjoittelija-Ellen on muutaman kerran päässyt kokeilemaan mutta huonoin tuloksin. Jos viillot menee väärin, patonki paistuu väärin ja on myyntikelvoton.

Epätasaisesti paistunut patonki on paikallisten silmään huono, vaikka maku oli oikein hyvä.

Ensimmäiset kolme päivää on olleet rankkoja fyysisesti ja töissä kielimuuri aiheuttaa pään vaivaa mutta mikäs täällä on syksyn päiviä viettää.

Ensimmäinen työpäivä takana!

Paikallinen vastuuopettajamme Violaine tuli hakemaan meidät kämpiltä puoli yhdeksältä ja lähdimme suunnistamaan kohti LUVALia. Keli pieneen aamukäppäilyyn oli mainio ja aurinkoinen... ja auttoi hälventämään paniikkia joka mukavasti nosti päätään h-hetken lähestyessä. 

Violainen esitellessä meidät työnantajalle heille selvisi että meidän ranskan ja heidän englanninkielen taidot ovat samalla tasolla joten mukavasti se paniikki sitten tarttui heihinkin 😬😄

Ensimmäinen päivä oli myöhäisen aloituksen takia lyhyt ja meni muutenkin nopeasti paikkoihin tutustuessa ja tapoja opetellessa.  Google kääntäjä oli kovassa käytössä, mutta päästiin ihan töihinkin. Ellen aloitti leipomon puolella ja mitäpä muutakaan kuin patonkia 🤩 Meku viettää pari ekaa viikkoa konditorian puolella ja tänään valmistui kirsikka-pistaasikakkuja. Työtehtävät vaihtuu päittäin parin viikon päästä. 

Työajat tulee olemaan 05-12.30 joten kohtahan tässä saa alkaa virittelemään unimyssyä päähän ja ryhtymään kauneusunille. 

Bonne nuit!  -M- 

Le Havre lähenee.

Reilu kaksi tuntia sitten laskeuduttiin Charles de Gaullen lentokentälle, ja pienen seikkailun jälkeen löydettiin bussiasema. Bussi Le Havreen lähtee 13.55, eli pari tuntia pitää vielä kuluttaa.

Seikkailui johtui siitä että saavuimme terminaaliin numero 2, bussiasema sijaitsee terminaali 3:n luona ja epäselvistä eli puuttuvista kylteistä johtuen kesti löytää miten vaihdetaan terminaalista toiseen. Lopulta avulias lentoyhtiön poika osoitti oikean suunnan, ja löydettiin juna jolla pääsee kulkemaan terminaalien väliä. Seuraavaksi tarkistettiin bussin lähtöpaikka ja haettiin lounasta Marks & Spenceristä. Syödessä keskusteltiin siitä, että jatketaan Ellenin tädin aikoinaan antamalla matkavinkillä "syö aina kun voit, käy vessassa aina kun voit".

Pari tuntia nautitaan Pariisin ilmasta, ja sitten jatketaan kohti varsinaista määränpäätä.

Lähtö lähenee.

Reilu puolitoista vuorokautta lähtöön, ja kohta alkaa jännittää. Lento lähtee Helsinki-Vantaalta sunnuntaiaamuna puoli kahdeksan maissa, joten matka Kouvolasta starttaa kolmeltä aamuyöllä eli aika pitkä matkustuspäivä edessä. Perillä Le Havressa ollaan toivottavasti iltaan mennessä, ensimmäinen päivä harjoittelupaikassa on sovittu heti maanantaille ja voi olla ettei olla ihan palauduttu siihen mennessä. 

Tässä onkin ensimmäinen vinkki muille työharjoitteluun lähtijöille; sopikaa etukäteen yksi välipäivä perillä ennen harjoittelun aloitusta. Me hoksattiin tämä asia liian myöhään, eikä saatu enää vaihdettua aloituspäivää.

Kaksi viikkoa lähtöön!

Kahden viikon päästä näihin aikoihin laskeudutaan Pariisiin, Charles de Gaullen kansainväliselle lentoasemalle. Siitä alkaa 29 päivän seikkailu Ranskassa. Tervetuloa blogiin ja meidän seuraan!